Autoimmuunitaudit ja uupumus

Väsymys on tuttua kaikille, niin sairaille kuin terveillekin. Englannin sana fatigue taas kuvaa erästä väsymyksen muotoa, jota suomeksi kutsutaan uupumukseksi tai fatiikiksi. Väsymys yleensä korjaantuu nukkumalla tai lepäämällä, mutta uupumus ei. Uupumuksesta käytetään erilaisia mutta keskenään samansuuntaisia määritelmiä, esimerkiksi seuraavaa määritelmää: ”erittäin voimakas, pitkäkestoinen väsymyksen tunne ja fyysisen ja psyykkisen työskentelykyvyn huononeminen”.¹ Jos uupumus jatkuu yli kuusi kuukautta, puhutaan kroonisesta uupumuksesta. 

 

Uupumuksen mittaaminen
Uupumusta voidaan mitata potilaan raportoimana muuttujana (patient-reported outcome, PRO) omalla kyselylomakkeellaan. Valitettavasti toistaiseksi ei ole olemassa yhtään yleistä, geneeristä uupumuskyselylomaketta, jota voitaisiin pitää kultaisena standardina. Useimmat kyselylomakkeet on kehitetty ja validoitu tiettyä sairautta varten ja otettu myöhemmin käyttöön muiden sairauksien kohdalla. Monia kyselylomakkeita varten on myös laadittu taustaväestön tilannetta kuvaavia uupumusarvoja. Vuonna 2007 tehdyssä uupumusta koskevassa katsauksessa todettiin, että käytössä oli 252 erilaista uupumusmittaria.²

On kiistanalaista, onko uupumus tautispesifinen vai geneerinen ilmiö. Haastattelututkimuksessa on kuitenkin todettu, että syöpäpotilaat kuvaavat uupumuksen tunnetta eri tavalla sairastumisen jälkeen kuin ennen sairastumista.³ Vaikka uupumusta ei osata selittää täysin, katsotaan yksimielisesti, että uupumukseen kuuluu usein sekä fyysinen että psyykkinen komponentti. Uupumusta mittaavassa kyselylomakkeessa pitäisikin olla molempia komponentteja koskevia kysymyksiä. Jos uupumuksen voimakkuutta potilaiden parissa halutaan verrata taustaväestön kokeman uupumuksen voimakkuuteen, on käytettävä geneeristä uupumuskyselylomaketta, jonka normaaliarvot tunnetaan. Tällainen on esimerkiksi MFI-20, johon kuuluu viisi uupumuksen osa-aluetta ja jota käytettäessä uupumus voidaan määritellä normaalialueen 95. persentiilin ylittäväksi arvoksi.^4,5

Uupumus ja autoimmuunitaudit
Uupumuksen arvioitu vallitsevuus taustaväestössä on käytetystä kyselylomakkeesta riippuen noin 20 %, ja kroonisen uupumuksen prevalenssin arvioidaan olevan hieman yli 10 %.⁶ Sairailla uupumuksen vallitsevuus on usein suurempi. Autoimmuunitauteja (diabetes, primaarinen biliaarinen kirroosi, nivelreuma, krooninen tulehduksellinen suolistosairaus ja MS-tauti) sairastavilla vallitsevuuden on todettu olevan 40–50 % taudin rauhallisessa vaiheessa ja jopa 90 % taudin ollessa aktiivinen.^7-12 Tautiaktiivisuuden lisäksi myös anemia, masennus ja naissukupuoli korreloivat voimakkaamman uupumuksen kanssa. 

Potilailla, joilla on uupumusta ja kliinisessä remissiossa oleva krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, on todettu olevan erilainen sytokiiniprofiili kuin potilailla, joilla ei ole uupumusta.¹³ Tutkimuksessa todettiin, että TNF-α-, IFN-γ-, IL-12- ja IL-10-pitoisuudet olivat uupumuspotilailla tavanomaista suuremmat ja IL-6-pitoisuudet tavanomaista pienemmät. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että uupumuksella voi olla yhteys taustalla olevaan autoimmunologiseen aktiviteettiin silloinkin, kun tauti on kliinisesti remissiossa.

On myös todettu, että sekä kroonista väsymysoireyhtymää (CFS) että ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS) sairastavilla on erilainen mikrobiomikoostumus kuin CFS-potilailla, joilla ei ole IBS-oireyhtymää.¹⁴ Vaikka IBS ei olekaan autoimmuunitauti, kyseessä näyttää olevan toistuva kaava. Kuvasta 1 nähdään, että 35–44 % IBS-potilaista sairastaa myös kroonista tulehduksellista suolistosairautta (IBD); 22–29 %:lla IBD-potilaista on myös CFS; 35–90 %:lla CFS-potilaista on myös IBS; ja noin 50 %:lla IBS-potilaista on myös CFS.^15-18 CFS-oireyhtymän yleisyys on IBD-potilailla lähes kolminkertainen verrattuna taustaväestöön.¹⁷ Mahdollisuutta, että mikrobiomi vaikuttaa osaltaan uupumukseen, ei siis voida sulkea pois.

Uupumuksen hoito
Uupumukseen ei toistaiseksi ole keksitty universaalia hoitoa. Liikunnan on todettu lievittävän uupumusta. Myös erilaisten psykologisten ja/tai käyttäytymistä muokkaavien interventioiden on todettu vaikuttavan samoin. Kaikista näistä interventioista on kuitenkin vain vähän tutkimuksia, ja tutkimusnäytön laatu vaihtelee. Näyttö uupumusta lievittävien interventioiden käytöstä autoimmuunitauteja sairastavilla on kokonaisuutena ajatellen puutteellista. Jos uupumus katsotaan geneeriseksi tilaksi, voidaan jatkossa pyrkiä selvittämään sen syitä ja mahdollisia hoitoja monenlaisten sairauksien yhteydessä.