Makrofagiaktivaatio-oireyhtymä aikuisen Stillin taudin komplikaationa

Tom Pettersson | Kesä 2020 | Reumasairaudet |

Tom Pettersson
LKT, professori h.c.
Helsingin yliopisto

Makrofagiaktivaatio-oireyhtymä (MAS) on vaikea, voimakkaasti tulehduksellinen tila, joka voi kehittyä reumasairauden, erityisesti yleisoireisen lastenreuman ja aikuisen Stillin taudin, komplikaationa. Proinflammatoristen sytokiinien interleukiini 1beetan (IL), IL-18:n, IL-6:n ja interferoni-gamman aiheuttama monosyyttien ja makrofagien aktivaatio johtaa hemofagosytoosiin ja MAS:n muihin ilmentymiin. Keskeisinä oireina ovat jatkuva korkea kuume, suurentunut maksa ja perna, suurentuneet imusolmukkeet, monielinvaurio, sytopeniat ja voimakas hyperferritinemia. Makrofagiaktivaatio-oireyhtymä (macrophage activation syndrome, MAS) on vakava, kontrolloimaton, harvinainen hyperinflammatorinen tila, jonka taustalla voi olla tulehduksellinen reumasairaus, infektio tai pahanlaatuinen kasvain.1,2 Sen synonyyminä on käytetty termiä sekundaarinen hemofagosyyttinen lymfohistiosytoosi (HLH). Primaari HLH on lähinnä lapsilla tavattava sairaus, joka liittyy synnynnäisiin geenivirheisiin. MAS-termi esiintyi kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1985, jolloin ranskalainen tutkijaryhmä kuvasi seitsemällä lastenreumaa sairastavalla potilaalla äkillisesti alkavan oireyhtymän, johon liittyi sytopenia, koagulopatia, neurologisia oireita, hepatiitti ja metabolisia ilmentymiä.3 MAS on yhdistetty moneen tulehdukselliseen reumatautiin, erityisesti systeemioireiseen lastenreumaan ja aikuisiän Stillin tautiin.4,5 MAS on tärkeä tunnistaa, sillä ajoissa aloitetulla asianmukaisella hoidolla voidaan vähentää siihen liittyvää monielinvauriota ja kuolleisuutta. Yleisyys MAS on raportoitu jopa 15 %:lla aikuisen Stillin tautia sairastavista.4,5 Kuolleisuusluvut ovat vaihdelleet 10 %:n ja 40 %:n välillä. Stillin taudin aktivaatiota, infektioita ja lääkkeitä on pidetty MAS:aa laukaisevina tekijöinä. Patogeneesi Aikuisen Stillin taudin patogeneesissä luontaisen immuunijärjestelmän solut eli neutrofiilit ja makrofagit ja niiden tuottamat proinflammatoriset sytokiinit, interleukiini 1beeta (IL), IL-18 ja IL-6, ovat keskeisiä.4,5 Patogeneesiin osallistuvat myös hankinnaisen immuunijärjestelmän T-auttaja 1- ja 17-solut sekä sytotoksiset CD8-positiiviset T-solut, jotka tuottavat interferoni-gammaa (IFN). Samat sytokiinit osallistuvat mitä todennäköisimmin myös MAS:n patogeneesiin.6 Onkin ajateltu, että Stillin tauti ja MAS eivät olisi erillisiä tauteja, vaan että ne edustaisivat yhden ja saman taudin jatkumoa. On otaksuttavaa, että proinflammatoristen sytokiinien aiheuttama pitkittynyt monosyyttien ja makrofagien stimulaatio johtaa näiden solujen yliaktiivisuuteen ja lisääntymiseen. Seurauksena on hemofagosytoosi (joka johtaa sytopeniaan) sekä entisestään lisääntynyt sytokiinien tuotanto. Eräänä MAS:n erityispiirteenä on poikkeuksellisen suuri seerumin ferritiinipitoisuus, ja on ajateltu, että feritiini itse voi osallistua proinflammatoristen sytokiinien ylituotantoon ja siten ylläpitää voimakasta...