MS-taudin ennusteen arviointi

Katariina Hänninen | TOUKOKUU 2020 | MS-tauti |

Katariina Hänninen
LL, tohtorikoulutettava,
neurologiaan erikoistuva lääkäri
Turun yliopisto ja TYKS

MS-taudin lääkehoidon aloituksessa ja hoidon vasteen seurannassa arvioidaan taudin aktiivisuutta. On kuitenkin olemassa potilaita, joilla ei alkuvaiheessa todeta tiettyjä merkkejä taudin aktiivisuudesta, mutta joilla tauti myöhemmin etenee odotettua nopeammin. Tutkimuksissa on etsitty sopivaa keinoa erottaa muista tällaiset potilaat, sillä he saattaisivat hyötyä jo aiemmin tehokkaammista hoitovaihtoehdoista. MS-taudin oireet ja eteneminen ovat hyvin yksilöllisiä, minkä vuoksi taudin ennusteen arviointi on haastavaa. Aaltomaisen MS-taudin hoidossa olennaista on lääkityksen aloittaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa diagnoosin jälkeen, koska tällä on todettu olevan edullinen vaikutus pitkäaikaisennusteeseen.1,2 Lääkevaihtoehdot ovat lisääntyneet, mikä luo mahdollisuuksia hoidon räätälöimiseen. Lääkehoito pyritään suunnittelemaan yksilöllisesti ottaen huomioon taudin aktiivisuus, potilaan elämäntilanne ja lääkitysten mahdolliset haittavaikutukset. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on noussut esiin epäily siitä, että nykyiset hoitosuositusten mukaiset seurantamenetelmät eivät olisi riittävän tarkkoja tunnistamaan taudin etenemisen riskissä olevia potilaita. Ennusteen arviointi lääkehoidon valinnassa MS-taudin lääkehoidon aloituksessa ja hoidon vasteen seurannassa arvioidaan taudin aktiivisuutta. Käypä hoito -suositusten mukaan MS-tautia pidetään aktiivisena, kun oireisia pahenemisvaiheita esiintyy vähintään yksi viimeisten 12 kuukauden aikana tai aivojen magneettikuvissa nähdään Gd-tehosteisia muutoksia ja/tai uusia tai laajenevia T2-muutoksia (1–8 kpl). Erittäin aktiivisena tautia pidetään, kun 12 kuukauden sisällä esiintyy vähintään yksi pahenemisvaihe ja MRI-kuvissa todetaan ≥ 9 T2-muutosta ja/tai ≥ 1 Gd-tehosteinen muutos.3 Aktiivisen, aaltomaisen MS-taudin hoito suositellaan aloitettavaksi beetainterferoneilla, dimetyylifumaraatilla, glatirameeriasetaatilla, okrelitsumabilla tai teriflunomidilla. Erittäin aktiivisen MS-taudin lääkehoito suositellaan aloitettavaksi alemtutsumabilla, fingolimodilla, kladribiinilla, mitoksantronilla, natalitsumabilla tai okrelitsumabilla. Erittäin aktiivisen MS-taudin lääkkeitä suositellaan myös silloin, kun vaste aktiivisen MS-taudin hoitoihin jää huonoksi, eli tauti osoittautuu erittäin aktiiviseksi kliinisen tilan ja magneettikuvalöydösten perusteella. Nykykäytännöissä parantamisen varaa? On olemassa myös potilaita, joilla ei alkuvaiheessa todeta edellä mainittuja merkkejä taudin aktiivisuudesta, mutta joilla tauti myöhemmin etenee odotettua nopeammin. Tutkimuksissa on etsitty sopivaa keinoa erottaa muista tällaiset potilaat, sillä he saattaisivat hyötyä tehokkaammista hoitovaihtoehdoista aikaisemmin kuin se nykyisten kriteerien mukaan heille aloitettaisiin.   JAMA Neurology -lehdessä julkaistussa seurantatutkimuksessa, johon osallistui 592 taudinkulkua muuntavaa lääkitystä saavaa MS-potilasta, haluttiin selvittää, miten alkuvaiheen lääkehoidon...