Liikuntaharjoittelu MS-taudissa: Vanhat myytit on lopullisesti kumottu

Anders Romberg | TOUKOKUU 2020 | MS-tauti |

Anders Romberg
TtT, fysioterapeutti
Maskun neurologinen
kuntoutuskeskus

Myytit fyysisen harjoittelun soveltumattomuudesta MS-tautia sairastaville voidaan lopullisesti kumota. Liikunta soveltuu myös vaikeavammaisille, ja heitä on motivoitava liikkumaan. Tällöin on hyvä hyödyntää uusia lajisovelluksia tai nykyteknologiaa – unohtamatta liikuntaa ryhmässä. Liikunta on pätevä keino MS-uupumuksen lievittämiseksi. Optimaalista liikuntaa oireen hoitamiseksi ei tosin kyetä toistaiseksi määrittämään.   Multippeliskleroosin (MS-tauti) hoito ja kuntoutus ovat historiallisesti tarkastellen myyttien värittämää. Eräs myyteistä on liikunta ja sen ajateltu soveltumattomuus tautia sairastaville. Aina 2000-luvun vaihteeseen on neuvona ollut usein välttää liikuntaa tautiin liittyvien relapsiriskien minimoimiseksi ja uupumuksen välttämiseksi. Lisäksi pidempään sairastaneita on ohjeistettu rajoittamaan fyysistä aktiivisuuttaan.1 Myytit liikunnan soveltumattomuudesta MS-taudissa on tänä päivänä pitkälti kumottu. Moninkertaisesti lisääntynyt tutkimusnäyttö 2000-luvun kuluessa osoittaa sangen kiistattomasti liikuntapohjaisten interventioiden hyödyn oireiden lievittämiseksi, toimintakyvyn kohentamiseksi, elämänlaadun ylläpitämiseksi, hyvinvoinnin tukemiseksi ja päivittäisten toimintojen helpottamiseksi.2 Aiemmat otaksumat liikunnan mahdollisista haitoista ovat myös hälventyneet. On selvää, ettei liikuntaharjoittelu lisää MS-taudin relapseja tai saa aikaan sen enempää haittoja kuin liikunta terveessä väestössäkään.3 Tässä artikkelissa tarkastellaan liikuntaa MS-taudissa kolmen erityiskysymyksen kautta: 1) Voiko liikuntaa suositella vaikeasti liikuntarajoitteiselle MS-tautia sairastavalle? 2) Mikä on nykykäsitys liikunnan ja MS-uupumuksen suhteesta? 3) Soveltuuko korkeaintensiivinen harjoittelu MS-tautia sairastavalle? Liikunta kannattaa vaikeavammaisillakin Liikunnan hyödyt MS-taudissa on toistaiseksi osoitettu lähinnä lievää tai keskivaikeaa ja relapsoivaa / remittoivaa sairautta sairastavilla. Hyväkuntoisilla käytetyt harjoittelumenetelmät ovat usein sellaisenaan huonosti sopivia tai täysin soveltumattomia kävelyapuvälineen tai pyörätuolin avulla liikkuville. Liikunta voi kuitenkin hyvinkin olla lääkettä myös vaikeavammaiselle. Siksi on tärkeää motivoida ja ohjata sairastavaa ylläpitämään fyysisesti mahdollisimman aktiivista elämäntapaa haitta-asteesta tai liikkumiskyvyn rajoituksista riippumatta. Edwards ja Pilutti4 arvioivat systemaattisessa katsauksessaan (n=19 tutkimusta) liikuntaharjoittelun vaikutuksia apuvälineen avulla liikkuvilla, MS-tautia sairastavilla potilailla.Katsaus paljasti mm. käytettyjen interventiomenetelmien kirjavuuden: liikuntaharjoittelu sisälsi esimerkiksi potkunyrkkeilyä, voimaharjoittelua, painokevennettyä kävelyä (juoksumatolla) ja erilaisia kuntopyöräilymuotoja. Harjoittelun annostelussa ja tulosmuuttujissa on ollut myös laajaa vaihtelua. Huolimatta useiden tekijöiden heterogeenisyydestä tulokset ovat valtaosin lupaavia. Kaikkiaan kolmessatoista tutkimuksessa osoitettiin myönteisiä harjoitusvasteita mm. kävelykykyyn, lihasvoimaan, kestävyyskuntoon, uupumukseen tai spastisuuteen – ilman raportoituja...