Lihavuusepidemialla hälyttävät seuraukset: Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti yleistyy Suomessa

Best Practice Nordic | TOUKOKUU 2020 | Gastroenterologia |

Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti (NAFLD) on Suomen yleisin maksataudin muoto, joka voi johtaa tulehdukselliseen rasvamaksasairauteen ja maksakirroosiin. Ensimmäinen Käypä hoito -suositus NAFLD:n hoidosta julkaistiin alkuvuodesta. Lihavuuden hoito on keskeistä NAFLD:n ja siitä aiheutuvien maksasairauksien ennaltaehkäisyssä, ja tätä tukee niin ikään alkuvuodesta päivitetty lasten, nuorten ja aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suositus. Vakavien maksatapahtumien merkittävimmät ennustajat ovat ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin (NAFLD) riskitekijät, tyypin 2 diabetes ja vyötärölihavuus, ja lisäksi alkoholiperäinen rasvamaksatauti, joka johtuu liiallisesta alkoholin käytöstä. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti on tautikirjo, jossa suurimmalla osalla (25 %) suomalaisista on pelkkä rasvamaksa. Rasvamaksa lisää riskiä sairastua diabetekseen ja sydäntautiin. Maksan rasvoittumista ei lääkärin vastaanotolla näe, mutta se esiintyy usein henkilöillä, joilla on diabetes tai metabolinen oireyhtymä (ylipaino, kohonneet verensokeri- ja triglyseridiarvot, matala HDL ja kohonnut verenpaine). Pelkkä rasvamaksa voi edetä aina kirroosiin asti, ja tällöin myös maksasolusyövän riski kasvaa. Rasvamaksatautia esiintyy myös lapsilla ja nuorilla, ja NAFLD on myös heillä yleisin maksasairaus. Rasvamaksatauti on useimmiten oireeton. Diagnoosi avainasemassa uudessa Käypä hoito -suosituksessa Ei-alkoholiperäisestä rasvamaksataudista valmistui alkuvuonna Käypä hoito -suositus. Suosituksen on laatinut Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Suosituksessa esitetään, että tyypin 2 diabeetikoille ja niille metabolista oireyhtymää poteville, joilla maksa-arvot ovat viitealueen yläpuolella, tehdään FIB-4-laboratoriotesti. Tämä laboratoriotesti tulisi tehdä kaikille tyypin 2 diabeetikoille määräaikaistarkistuksen yhteydessä. »Testi on halpa ja se lasketaan maksa-arvojen, iän ja verihiutaleiden määrän perusteella. Jos testi viittaa korkeaan riskiin, suositellaan elastografiakuvauksen tekemistä», kertoo suosituksen tehneen ryhmän puheenjohtaja Hannele Yki-Järvinen. Elastografia on ultraäänityyppinen kajoamaton tutkimus, jonka teko kestää noin 10 minuuttia ja se kertoo, onko maksassa maksakirroosin riskiä lisäävää sidekudoslisää. »Jos yleislääkäri epäilee potilaallaan rasvamaksaa ja sen mukanaan tuomaa sidekudoslisää, olisi hienoa, että hän voisi lähettää potilaansa elastografiaan ilman, että kierrättäisi potilaan ensin gastrolääkärin kautta. Elastografiatutkimuslaitteita tulisi olla terveydenhuollossa nykyistä selvästi enemmän, mutta niiden hankintaa vaikeuttaa korkea, noin 70 000 euron hinta», Yki-Järvinen toteaa. Elastografiatutkimuksen etuna on lisäksi se, että se todentaa rasvamaksan...