Liitännäissairaudet on otettava huomioon

Glenn Haugeberg | Huhti 2020 | Reumasairaudet |

Glenn Haugeberg
Professori, yksikön johtaja
Institutt for nevromedisin og bevegelsesvitenskap,
Norjan teknis-luonnontieteellinen yliopisto NTNU
ja reumatologian yksikkö,
sisätautien klinikka,
Sørlandetin sairaala, Kristiansand, Norja

Ihotautilääkärien ja reumatologien on tulevaisuudessa pyrittävä entistä tehokkaammin kehittämään hyviä hoitopolkuja, joissa otetaan huomioon myös liitännäissairaudet, kertoo professori Glenn Haugeberg Institutt for nevromedisin og bevegelsesvitenskap -yksiköstä, Norjan teknis-luonnontieteellisestä yliopistosta (NTNU). Hän toimii myös yksikön johtajana Norjan Kristiansandissa sijaitsevan Sørlandetin sairaalan reumatologian yksikössä, joka kuuluu sisätautien klinikan alaisuuteen. Artikkeli on kirjoitettu haastattelun pohjalta ja sen on kirjoittanut Azra Hotic-Kvernstad. »Reumatologian alalla keskiössä ei ole ainoastaan itse tauti eli kunkin reumataudin ominaispiirteet ja ilmenemismuodot. Meidän on otettava huomioon myös taudit, joihin potilas voi sairastua perussairautensa vuoksi», professori Glenn Haugeberg kertoo. European League Against Rheumatism ‑organisaatio (EULAR) julkaisi vuonna 2016 suositukset siitä, mihin liitännäissairauksiin reumatologien on aiheellista kiinnittää erityistä huomiota. »Suosituksissa mainitaan erityisesti sydän- ja verisuonitaudit, syöpätaudit, infektiot, ruoansulatuskanavan sairaudet, osteoporoosi ja masennus. Näiden yleisten suositusten lisäksi on laadittu erilliset suositukset nimenomaan nivelpsoriaasipotilailla todettavien liitännäissairauksien hoidosta. Näitä ovat muun muassa lihavuus, diabetes ja tulehdukselliset suolistosairaudet sekä silmätaudit ja rasvamaksa. Suosituksissa painotetaan, että meidän reumatologien on otettava hoitopäätöksissä huomioon myös nämä muut sairaudet. Ne voivat vaikuttaa potilaan elämänlaatuun ja elossaoloaikaan», Haugeberg sanoo. Hoidon valinta Epidemiologisten tutkimusten mukaan noin 0,5 % Norjan väestöstä sairastaa nivelreumaa. 0,5–1 %:lla väestöstä on spondylartriitteja (esimerkiksi nivelpsoriaasi tai selkärankareuma). Spondylartriittien yleisyys väestössä vaihtelee jonkin verran. Tämä koskee etenkin aksiaalista spondylartriittia (Bechterewin tautia), jolla on yhteys HLA-B27-kudostyyppiin. Kyseinen kudostyyppi on Pohjois-Norjassa yleisempi kuin Etelä-Norjassa. Sørlandetin sairaalassa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 30 % tässä sairaalassa seurattavista nivelreumapotilaista käyttää biologisia lääkkeitä. Sama pätee myös nivelpsoriaasipotilaisiin. Aksiaalista spondylartriittia sairastavien kohdalla osuus on jonkin verran suurempi, ja todennäköisesti 40–45 % heistä saa biologista lääkehoitoa. Haugeberg selittää, että nivelpsoriaasin kaltaisissa sairauksissa esimerkiksi mikään TNF-alfan estäjä ei ole osoittautunut muita tehokkaammaksi lihas- ja luustotulehdusten hoidossa. »Eräät biologiset mekanismit, jotka poikkeavat TNF-alfan estäjien vaikutusmekanismista, näyttävät kuitenkin tehoavan paremmin iho-oireisiin esimerkiksi nivelpsoriaasipotilaiden hoidossa.» Haugeberg arvelee, että IL-17A-estäjät tehoavat yleisesti paremmin iho-oireisiin kuin TNF-alfan estäjät. »Toisaalta myös TNF-alfan estäjät ovat monien potilaiden kohdalla erittäin tehokkaita....