Jättisoluarteriitin hoito

Lene Kristin Brekke | Huhti 2020 | Reumasairaudet |

Lene Kristin Brekke
Ylilääkäri, väitöskirjatutkija,
Haugesund Sanitetsforenings,
Revmatismesykehus (HSR), Norja

Jättisoluarteriitti on yleisin aikuisilla esiintyvä systeemisen vaskuliitin muoto, mutta tautia ei toistaiseksi tunneta täysin. Sairaus johtaa monilla potilailla pysyviin vaurioihin, joiden syynä on usein potilaan saama hoito. Hoitovaihtoehtoja on niukasti, mutta tiedon lisääntyminen voi mahdollistaa aiempaa yksilöllisemmän hoidon. Jättisoluarteriitti (giant cell arteritis, GCA) on yleisin aikuisilla esiintyvä systeemisen vaskuliitin muoto.1,2Taudin etiologiaa ja patogeneesia ei kuitenkaan vielä tunneta täysin, ja tautiin on saatavilla niukasti muita hoitovaihtoehtoja kuin kortikosteroidihoitoa.3-5Temporaaliarteriitti on jättisoluarteriitin pisimpään tunnettu ja edelleen tunnetuin ilmenemismuoto. Horton ym. kuvasivat sen ensimmäistä kertaa vuonna 1934.6Myöhemmin on havaittu, että jättisoluarteriitilla on useita ilmenemismuotoja.7-8Temporaaliarteriitin lisäksi jättisoluarteriitin kirjoon kuuluu myös potilaita, joiden oirekuvaa dominoi polymyalgia rheumatica (PMR) tai diffuusi yleisoireilu.9 Joillakin potilailla tauti taas affisioi ainoastaan kallonulkoisia verisuonia (aorttaa ja siitä haarautuvia suuria verisuonia). Tutkimusten mukaan 15–25 prosentilla jättisoluarteriittipotilaista todetaan kliinisesti suurten suonten affisiota, mutta edistyneiden kuvantamistutkimusten avulla yli 80 prosentilla potilaista voidaan havaita poikkeavuuksia aortassa ja siitä haarautuvissa valtimoissa.7,10Tällaisten subkliinisten tilojen kliininen merkitys on epäselvä. Niukasti tietoa tehosta ja ennusteesta Toistaiseksi validoitujen jättisoluarteriitin luokituskriteerien herkkyys on huono, jos tauti affisioi ei-kraniaalisia verisuonia.11,12ACR/EULAR-organisaatioiden uusien luokituskriteerien lopullista versiota joudutaan vielä odottamaan.13Suurten verisuonten mahdolliseen affisioon kiinnitetään nykyään aiempaa enemmän huomiota. Vain harvoissa tutkimuksissa on kuitenkin selvitetty, tarvitaanko jättisoluarteriitin eri ilmenemismuodoissa erilaisia hoitostrategioita tai miten tehokkaita tällaiset strategiat ovat.14 Myös taudin ennusteesta eri kliinisissä alaryhmissä on edelleen niukasti tietoa. Tämä koskee etenkin kraniaalista tautia verrattuna tautiin, joka affisioi sekä kraniaalisia suonia että suuria verisuonia. Vaikka suurten verisuonten affisioon kiinnitetään nykyään aiempaa enemmän huomiota, suurten suonten kuvantamisdiagnostiikkaa käytetään edelleen lähinnä potilailla, joilla on näiden suonten affisioon viittaavia oireita. Se ei siis kuulu kaikkien jättisoluarteriittidiagnoosin saaneiden potilaiden rutiiniarviointeihin. Suurten suonten jättisoluarteriitti vs. kraniaalinen jättisoluarteriitti Norjan reumatologiyhdistyksen (Norsk revmatologforening, NRF) nykyisissä jättisoluarteriitin hoitosuosituksissa suositellaan TT- tai MK-angiografiaa, jos potilaalla epäillään kliinisesti suurten suonten affisiota.15EULAR-järjestön uudemmissa suosituksissa ei myöskään anneta konkreettisia ohjeita suurten suonten kuvantamisesta potilailla, joiden oirekuva on kraniaalinen.16 Mayo Clinic ‑sairaalan tutkimuksessa todettiin,...